Syksyn pukeutumisen parhaat

Oi että, ihana syksy. Vaikka muuten olenkin ehdoton kesäihminen, niin pukeutumisen suhteen syksy vie kyllä voiton. Lämpimät neuleet, napakat saappaat ja muhkeat kaulahuivit ovat huudelleet nimeäni jo pitkään, ja nyt on vihdoin niiden aika. Tänäänkin kerrospukeuduin huolella, ja vedin topin päälle sekä farkkupaidan, että ihanan pehmeän lämpöisen merinovillaneuleen. Palelemista karttelen viimeiseen asti, ja niinpä huvitankin usein kanssaihmisiäni  päälle puettujen vaatteiden määrällä. Tänään olenkin pominut muille vilukissoille syksyn pukeutumisen parhaimmistoa. Koska lapsen saamisen jälkeen rahalinen panostaminen omaan pukeutumiseen on ollut huomattavasti pienempi kuin aiemmin, keräilinkin kollaasiin lähinnä syksyn edullisempia uutuuksia Booztin valikoimasta, jos taas sattuu, että kukkaronnyörit ei ole ihan niin tiukalla, kannattaa muistaa, että Booztilla on myös erillinen Designers-valikoima täynnä toinen toistaan upeampia ihanuuksia.

1..Esprit Casual neule 49,90e.

2. Mangon upea kaksivärineule 29,95e.

3. Esprit Casual oversized neule, nyt tarjouksessa 52e.

4. Edc Esprit farkut, nyt tarjouksessa 30e

5. Vero Modan vahapintaiset farkut nyt tarjouksessa 30e.

6. ja siistimpiin tilaisuuksiin sopivat kapeat suorat housut Mangolta, 29,95e.

7. Biancon upeat pitkävartiset bootsit, nyt 25 % alennuksessa 120e.

8. Pieces:n muhkea huivi, 19,95e. Joka ei muuten kuvassa näytä kummoiselta, mutta on käytännössä mitä mainioin (ai miten niin olen taas ostanut uuden huivin...?)

9. Selected femmen pipo, nyt tarjouksessa 11e.

10. Beck Söndergaardin pörröiset tumput, 29e.

11. Mangon yksinkertainen villakangastakki 49,90e siistimpään tarpeeseen, ja

11. Mangon untuvatakki paukkupakkasia varten, 109,95e.

11. ja jos sitä näin äiti-ihmisenä tinkiikin omaan pukeutumiseen käyttämästään rahasummasta noin muuten, niin laukuista ei tingitä, vai? Tämän minä kotiuttaisin, Ralph Laurenin tilava olkalaukku, 195e.

Kyllä näissä kelpaisi talvea odotella. Booztilla on tosiaan nyt menossa useampi alekampanja, ja mm. isosta osasta talven takkeja on alennusprosentti jopa 40% ja valikoiduista merkeistä muita vaatteita  25-40% alennusta, mutta vain tämän päivän ajan. Jos siis sinulla(kin) sattuu olemaan talven hankintoja mielessä, nyt kannattaa olla nopeana ja klikkailla itsensä heti ostoksille.

(Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.)

Syyskattaus

Palataanpa hetkeksi vielä viikontakaisiin tunnelmiin, kuin saimme vuorokauden verran viettää aikuisten laatuaikaa kotosalla. Päätin viime lauantaiaamuna käyttää tilaisuuden hyväkseni, kun perjantai-illan kattauksen jäljiltä oli vielä meidän perheessä harvnaislaatuiset pöytäliinat pöydällä, ja kynttilänloput polttelematta. Kipaisin pihalta yhdet yksinkertaiset syyssomisteet, ja kas vain, lauantain brunssikattaus olikin valmis. Täytyisi kyllä panostaa tällaiseen edes vähän useammin, etenkin, kun pöydän kattaminen kauniisti ei loppuviimein vie juurikaan sen enempää aikaa, kuin että normaalisti viskoo arkilautaset ja lasit pöydälle. 

Minä olen edelleenkin kovin ihastunut noihin Granitin betonisiin tuikkukuppeihin. Harmittaa vieläkin, että junapelillä Helsingissä liikenteessä olleena jouduin jättämään betoniset kukkaruukut ostamatta. Milloin, oi milloin Granit avaa Suomeenkin toimittavan verkkokaupan?

Ulkokalusteesta sisäkalusteeksi

Meidän kotimme yläkerran aula on varsinainen hukkapätkä. Oikeastaan se ei ole aula ollenkaan, vaan pelkkä kääntymispaikka. Tai vielä tarkemmin ottaen risteys. Miniaulasta kun aukeaa ovi Jampan huoneeseen, makuuhuoneeseen, pikkuvessaan sekä yläkerran terassille. Niinpä tuohon vajaan muutaman neliön tilaan ei juuri mitään mahdu. Silti siinä on parin viime vuoden aikana ollut monenlaista viritystä. Tuolia, rahia, lehtitelinettä ja pikkuhyllykköä. Myös terassin edessä avautuva ikkuna on ollut murheenkryyni, sillä ikkuna on sen verran kapea, että siihen ei ole oikein löytynyt sopivaa verhoa, sillä aulatilaan ei oikein pitkä verho käy, ja useimmat kapat ja rullaverhot ovat turhan romanttisia ja röyhelöisiä minun makuuni. Nyt kun tuli aika korjata pihakalusteet alakerran terassilta pois (kukapa sitä siellä enää räntäsateessa istuskelisi? yhh... tänne tuli tänään talvi), niin päätin kokeilla jotain uutta. Ja varmemmaksi vakuudeksi tein sen tietenkin ollessani yksin kotona hetkisen verran viime viikonloppuna. Veikkasin nimittäin mieheltä tulevan täystyrmäyksen, jos olisin ennakkoon ilmoittanut aikeestani roudata pihatuoli ja -pöytä sisätiloihin. Innoitus ideaan lähti tästä kuvasta, jossa samanmoinen tuoli on stailattu olohuoneeseen vallan sujuvasti. Lisäksi tuolille aulatilassa oli tilausta, sillä vakaana aikeena on taas (!) ryhtyä vierottamaan Jamppaa nukuttamisesta, eli ajattelin jättäväni Jampan huoneen oven raolleen, ja istuskelevani heti ulkopuolella palauttamassa potentiaalista karkulaista takaisin sänkyynsä.

Koska tila tosiaan on melkoinen hukkapätkä, käytin sen somistamiseen myös muita vähemmälle käytölle jääneitä yksityiskohtia. Talja pehmentää mukavasti muovisen tuolin kovuutta, ja jo pitkään kaapin perukoilla majaillut Gantin tähtityynykin pääsi vaihteeksi esille. 

Terassin oven eteen siirtyi tuolin paikalta seinään nojaillut taulu, ja pikkuhyllykön päällä majaillut lyhty. Luhdan koreissa asustelee puolestaan terassikengät. Sisusturguru Hanna Sumari taitaisi pyörtyä järkytyksestä tämän nähdessään, sillä nyt pikkuruisessa tilassa yhdistyy oikein kaksi Hannan kauhistusta, tähtiprintti ja mietelauseet. Onneksi meidän tavallisten tallaajien kotia ei tarvitse sisustaa aina trendien aallon harjalla, muuten tulisi kyllä melko tyyriiksi viskoa aina sesongin vaihtuessa puolet sisustuksesta kierrätykseen. Jos olet onnistunut missaamaan Sumarin haastattelun, löydät sen täältä. Minulle itselleni eri tekstiprintit ympäri kotiani toimivat motivaatilauseina, enkä ole suunnitellut niistä luopuvani lähitulevaisuudessa, vaikka niistä mitä tuumittaisiinkin.

Verhoratkaisu löytyi lopulta mistäpä muualta, kuin Ellokselta. Täsmälleen 100 cm levyinen rullattava laskosverho, jonka pystyi ripustamaan suoraan verhotankoon, koska en halunnut porata perinteisen laskosverhon edellyttämiä reikiä seinään. Mustavalkoinen väritys karkottaa puolestaan turhan romanttisuuden. Samainen verho * näyttää muuten nyttemmin olevan 30% alennuksessa.

Ja niin, tältähän siellä näytti vielä ennen rymsteeraustani...

(* Kaupallinen linkki.)

Harmaavalkoinen makuuhuone

Johan oli aikakin. Siis siivota kesä pois makuuhuoneesta. Puuteripinkit tyynyt saivat palata kappiin parempia aikoja odottamaan, ja harmaa astui tilalle. Olen pitkään tuskaillut tuon jättiläissänkymme värimaailman kanssa. Ostovaiheessa en halunnut valkoista sängyn runkoa ja päätyä, koska mustaksi hiuksiani värjäävänä ajattelin sen olevan liian riskialtis valinta. Kuitenkin vaaleista sävyistä pitävänä olen haikaillut valkoisemman makuuhuoneen perään jo monesti. Kesän alussa vakaana aikomuksena oli vaihtaa verhot valkoisiksi, mutta annoin kuitenkin mustien pimennysverhojen jäädä ikkunaan parempien yöunien toivossa. Nyt öiden pimennyttyä saattaisin alkaa pikkuhiljaa virittelemään asennetta kohdilleen, jotta jaksaisin ryhtyä silittämään nuo neljä täyspitkää verhoa ikkunaan. Viikonloppuna päädyin kuitenkin tällä erää somistamaan makuuhuonetta vaaleanharmaan ja valkoisen yhdistelmällä toiveena, että josko tuo antrasiitinharmaa sängynpääty sulautuisi edes hieman paremmin maisemaan.

Lakanat on omat ikisuosikkini, eli Elloksen puuvillasatiiniset lakanat.* Näitä on pesty ja pesty ja ne ovat edelleen uudenveroiset ja niin pehmeät nukkua. Valehtelematta näissä lakanoissa nukkuu parhaiten, ja siksi ne onkin usein käytössä. Harvoin osuu hinta-laatusuhden näin kohdilleen. Torkkupeitto ja samaa sarjaa olevat neuletyynyt ovat Marc O' Polon nyttemmin jo mallistoista poistunutta valikoimaa, ja muu tyynykokoelma on Finlaysonilta ja H&M Homelta. Päiväpeite on Luhdan mallistoa ja vaikka haaveilenkin rennon letkeästä pellavapeitteestä, on niiden hinta saanut minut vielä toistaiseksi tyytymään tähän muhkeampaan versioon. Kaikki tuntuvat myös hehkuttavan pellavaisista lakanoista. Itse en ole vielä moisia testannut, mutta mahtaako teillä olla rehellistä mielipidettä siitä, että pehmeneekö pellava tosiaan pesussa miellyttävän pehmeäksi nukkua, niinkuin olen kuullut kerrottavan?

(* Kaupallinen linkki.)

Ryppyjä ja romantiikkaa

Minä en osaa olla romanttinen ihminen. Saatan kyllä elokuvissa myötäelää niin, että teatterista poistuessa mascarat valuu pitkin poskia, mutta omassa elämässäni en ole koskaan osannut panostaa romantiikkaan. Silmät pyöreänä kuuntelin kerran erään puolitututtavani kertomaa, kuinka hän vähän väliä järjestää miehelleen jotain pientä kivaa, niinkuin nyt esimerkiksi yhteisiä hotellitöitä tai yllätyksenä tulevia viinkonloppumatkoja ympäri Eurooppaa. Minun käytännöllinen puoleni oli lähestulkoon närkästynyt moisesta rahan tuhlauksesta, että mennä nyt sitten omassa kotikaupungissaan hotelliin yöksi. 

Noh. Meillä on vietetty täällä nyt kokonainen vuorokausi aikuisten kesken tänä viikonloppuna. Jamppa lähti eilen iltapäivällä viettämään laatuaikaa mummulle (Lue: loputtomasti herkkuja ja jakamatonta huomiota), ja me miehenpuolen kanssa jäimme keskenään arpomaan mille ryhdyttäisiin. Hetken sunnittelimme olevamme vallan hurjia ja lähtevämme keskenään kaupungin ilta- ja yöelämää katsastamaan, mutta kun kumpikin todettiin, että itse tekemällä saamme kotona parempaa ruokaa kuin ravintolassa ja nukkumatti tulee kuitenkin noutamaan siinä kymmenen maissa, oli parempi jäädä kotiin. Vanha mikä vanha. Niinpä mies kokkaili itselleen pihviä ja minä valitsin herkkupäivän ateriakseni gluteenitonta pitsaa parmankinkulla ja rucolalla. Ja annas olla, päätin kerrankin täräyttää oikein kynttilät palamaan. Se  on kumma, että vaikka näin syksyn tullen ripottelen sisustusmielessä kynttilötä ylt' ympäriinsä, niin harvoin niitä tulee kahden kesken polteltua. Tunnelmalliseltahan illalliskattaus sitten näyttikin, eli pitäisi varmaan opetella tekemään tätä vähän useammin. Ja mitä niihin ryppyihin tulee, niin päätin, että koska pöytäliinat on pellavaa, niiden kuulukin olla ryppyisiä, eikö vaan...?

Syksyinen juhlapäivä

Vielä vime viikonloppuna syksy antoi Oulun seudulla kauneintaan, kun suuntasimme juhlistamaan tätini 80-vuotisjuhlaa Seelarin Pursiseuralle. Siitä kun viimeksi olin kyseisessä paikassa käynyt, oli jo päässyt vierähtämään kymmenisen vuotta, ja olin aivan unohtanut, kuinka kauniista juhlapaikasta onkaan kyse. Suuret ikkunat avautuivat venesatamaan, ja näkymään merelle. Auringonpaisteessa sattoi vielä hetken kuvitella viettävänsä kesäisiä hetkiä kukkaistutusten loisteessa ja ampiaisten suristessa. Vaikka yleensä yritän säästää teitä tällaisilta omakohtaisemmilta jorinoilta, halusin kuitenkin tänään laittaa tänne muutaman kuvan muistoksi päivästä. Nykyaikana kun perheen ja suvun välit ei enää ole niin läheiset kaikkien ollessa kovin kiireisiä tahollaan, on nämä äitini suvun puolella aika ajoin järjestetävät sukukokoukset kyllä mainio tapa kuulla vähän siitä, missä kukanenkin nykyisin asustelee ja mitä touhuilee. Osan sukulaisista olemukseen aika oli jo piirtänyt merkkejään, niinkuin rakkaan tätini, jolla ennen kouluikää sain viettää aikaa päivähoidossa. Arjen tohinoissa sitä vaan unohtaa ajan rientämisen, ja sen, että pitäisi muistaa vaalia myös tärkeitä ihmisuhteita, ennenkuin on liian myöhäistä. Koska juhlahumussa taisin useammin kuin kerran vaipua nostalgisoimaan ja melkein tunsin olevani taas se pikkutyttö, joka tasuttelee ympäriinsä tätini suuressa kodissa hänen lastensa taakseen jättämiä aarteita etsien, laitettakoon kuvatkin nyt muistojen sävyttämissä väreissä. Vinkkinä vielä, että jos joku siellä etsiskelee esimerkiksi hääpaikkaa ensi kesälle, niin käykäähän tutustumassa Seelariin. Aurinkoinen terassi veden äärellä tarjoaa varmasti kauniina päivänä upeat puitteet juhlalle.

Ps. asiasta kukkaruukkuun. Arvon tääällä itsekseni kirjoittaako vaiko eikö treenijuttuja. Eka kuukausi PT-treenausta on nyt takana, ja voisin kirjoitella huomenissa miten homma on edennyt, jos jotakuta siellä sattuisi kiinostamaan?

Vaatekaapin kulmakivet - valkoinen paitapusero

Minä olen hartaana muotilehtien seuraajana saanut vuodesta toiseen lukea, kuinka jokanaisen perusvaatteisiin pitäisi kuulua valkoinen paitapusero. Koska sisälläni asustelee kuitenkin edelleen se kolmetoistavuotias pikkuhevari revityissä pillifarkuissaan ja hapsumokkatakissaan, olen kokenut kyseisen vaatekappaleen liian muodolliseksi omaan pukeutumiseeni. Lisäksi henkinen allergiani silitysrautaa kohden on pitänyt minut loitolla ylipäätään paitapuseroista. Joskus viime keväänä aloin kuitenkin ilmeisen aivopesun myötä etsiskelemään täydellistä valkoista paitapuseroa, mikä osoittautuikin melkoiseksi haasteeksi. Nykyisin kun on melkein mahdotonta löytää laadukkaasta materiaalista vamistettua vaatetta kohtuuhinnalla. Olen jo hyvän aikaa sitten lakannut ostamasta näitä ketjuliikkeiden 100 prosenttisesti tekokuiduista valmistettuja vaatteita, sillä käytännössähän ne ovat osoittautuneet kertakäyttövaatteiksi. Turhan monessa vaatteessa nykypäivänä komeilee 30 asteen pesuohjeen lisäksi lapussa, että valmistettu 100 % polyesteristä. Muovista siis. Mielenkiintoisin shoppailukokemukseni oli viime keväänä, kun juuri tällaisen paidan ajatuksissani kassalle kiikuttaneena sain myyjältä hermostuneen oloisen varoituksen siitä, että tätä paitaa ei sitten oikeastaan kannata silittää tämän materiaalin vuoksi. Epäselväksi jäi, olisiko paitariepu syttynyt palamaan vai sulanut rautaan kiinni, mutta tämän jälkeen aloin tiirailemaan valmistusmerkintöjä tarkemmin. Nytpä siis etsinkin puuvillaista paitaa, joka ei sähköisty eikä hiosta niinkuin viskoosipaidat ja jonka uskaltaisi huoletta myös pestä ja inspiraation iskiessä silittääkin. Yllättäin juuri täydellinen yksilö sitten löytyi kuitenkin mistäs muualta, kuin sieltä tunnetuimmassata ketjuliikkeestä. Loppukesän kuvastosta bongasin täyttä puuvillaa olevan paidan, joka sattui vielä olemaan sisäiselle hevarilleni sopivan rennon ja löysän mallinen. Pahoitteluni edelleen näistä asukuvista, mutta näillä mennään...

                                          

                     

                                      

Paitapusero / H&M         Värifarkut / Vila      Kello  / Michael Kors     Rannekorut  / Snö of Sweden

The past, the present and the future

Minä olen vähän sellainen.. tiedättehän, sellainen sit ku-ihminen. Tuppaan joko kaivelemaan tai ikävöimään menneitä, tai pohtimaan tulevaa, ja miettimään, että kaikki oli hyvin silloin kun... tai kaikki on täydellistä sitten kun... Viime aikoina mediassakin on puhetta herättänyt Mindfulness -ajatus, joka jokanaisen tietolähteen Wikipedian mukaan määritellään näin: 

/ Mindfulness is "the intentional, accepting and non-judgmental focus of one's attention on the emotions, thoughts and sensations occurring in the present moment", which can be trained by meditational practices/ 

Kauniilla kotimaisella ideologia kääntyy Tietoiseksi läsnäoloksi. Joidenkin lähteiden mukaan mindfulness on myös terapian muoto, mutta itse aivan tuoreeltaan ajatuksesta kiinnostuneena haluaisin mieluiten mieltää asian läsnäoloksi tässä hetkessä. Haluaisin ajatella, että harjoittamalla tietoisen läsnäoloni taitoja oppisin nauttimaan nykyhetkestä ja olemaan kokonaan läsnä tilanteessa, jossa kulloinkin olen. Minulla kun on huono tapa pyörittää päässä koko ajan kymmentä eri ajatusta ja toimintasuunnitelmaa sekä lähitulevaisuuden, että kauempana siintävän tulevaisuuden varalle, ja munun on hyvin hankala pysähtyä nauttimaan hetkestä, olipa se sitten minkälainen hyvänsä. Haluaisin kirjaimellisesti osata pysähtyä haistelemaan niitä kliseisiä ruusuja ja osata nauttia yksinkertaisesta leikistä lapseni kanssa. Toivoisin myös oppivani rentoutumaan silloin kun tilaisuus siihen koittaa, ryhtymättä heti miettimään, että kohta tämä ihana rauhallinen hetki kuitenkin loppuu, ja pitäisi tehdä sitä ja tätä, ja mennä sinne ja tänne. Onko teillä muilla vastaavanlaisia ongelmia? Että olisi onnistunut tekemään omasta elämästään (muka) niin kiireisen, ettei osaa enää pysähtyä hetkeen? Tai onko jollakulla teillä syvempää kokemusta Mindfulness-menetelmistä? Mielenkiinnolla kuulisin teidän muiden ajatuksia aiheen tiimoilta.

Tällaisia kummallisia mietteitä blogin aihealuiden rajoja venytellen siis tänään.

                         

Kuva Pinterest-kansiostani, jonne olen viime aikoina keräillyt roppakaupalla muitakin inspiroivia lausahduksia.

Samaisesta inspiraation loputtomasta lähteestä ammensin myös ajatuksen tähän, toteutus olisi vaan vaatinut vähän enemmän hiomista kuin sekunnin kestäneen asettelun ja räpsähdyksen. Tässähän sitä olisi muutama syy opetella arvostamaan kulloistakin hetkeä.

                           

Näine sekavine horinoineni toivottelen mukavaa viikonalkua kaikille!

Köyhän naisen kristallia

Vietin maanantaina harvinaislaatuista vapaata iltapäivää, ja huristelin tästä riemastuneena naapurikunnan ostoskeskukseen. Ihan vakavissaan aikeena oli vaan löytää paksumpi kaulahuivi syksyn tuulien tuiverrusta vastaan, mutta tietäähän sen, miten siinä käy. Ihan ensimmäisenä kohdalle sattui Hemtex, jossa meinasin vallan hullaantua tykkänään. Syksyn uutuuksista niemäni huuteli joka toinen tuote myymälässä, mutta koko muun ostoskierroksen aikana onnistuin hillitsemään itseäni  niin, että mukaan kuitenkin lähti lopulta ihan muutama juttu vain. Yksi näistä, on tämä köyhemmän naisen wannabe-kristallivaasi. Olen keväästä saakka etsinut sopivan kokoista pyöreää maljakkoa, ja nytpä se tuli vastaan. Hintakin oli vallan kohtuullinen olleessaan vaan hiukan yli kahdenkympin, ja tässäpä hän nyt on.

Tämä kukankummajainen lähti myös matkaan samaisella reissulla. Kysyin kyllä nimenkin, mutta sehän unohtui autuaasti saman tien. Hyvin on kuitenkin kestänyt jo viikon verran, eikä vieläkään näytä lannistumisen merkkejä.

     

Pallomaisuudesta huolimatta maljakossa on sopivan pieni suuaukko, jotta se toimii vaikka yhdenkin kukan kanssa. Itse kun olen vuosien saatossa alkanut karttaa massiivisia sidottuja kimppuja, ja pidän enemmän vain muutaman irrallisen kukan asetelmista.

Jamppa tosin kuvitteli äidin tuoneen kotiin uuden erikoisemman jalkapallon, ja yritti kertaalleen kammeta maljakkoa alas senkin päältä hihkuen " Isi, pelataan!". Onneksi ehdin hätiin...

Niistä muista jutuista sitten lisää myöhemmin. Aurinkoista viikonloppua!

Hetki kauneudelle

Kuinka moni teistä muistaa säännöllisesti viikottain hoitaa kauneuttaan? Minulla on aina vakaa aikomus muistaa viikottaiset kuorinnat ja naamiot, mutta silti aina aika ajoin havahdun todellisuuteen, että eipä ole onnistunut. Atoopikkona kyllä muistan hartaasti pestä ja kosteuttaa ihoa joka päivä, mutta se hienosäätö onkin sitten aivan eri juttu. Viikonloppuna totesin, että on taas todellakin korkea aika kaivaa purtilot kaapin kätköistä ja viettää hetki kauneudenhoidon parissa. Mielellään postailisin kauniin eteerisiä kuvia ruusun terälehdillä koristellusta jalkakylvystä ja siitä, kuinka annan kasvonaamion vaikuttaa kynttilänvalossa lehteä lueskellen, mutta todellisuus on taas tarua huomattavsti arkisempaa. Hommahan toimii käytännössä niin, että urakka jaetaan useampaan iltaan, ja Jampan iltapesujen jälkeen pikkuherra istuu kylppärin lattialla oman suihkunsa alla leikkimässä kylpyleluilllaan, ja minä yritän samalla suorittaa vartalon kuorintaa viereisessä suihkussa... 

Kauneudenhoitotuotteita on kyllä varastoihin päässyt kertymään kunnioitettavat määrät ja välillä onkin kiva vaihdella tuotteita. Aiemmin olin tiukemmin sitä mieltä, että yhdestä sarjasta valitut tuotteet vaikuttavat parhaiten yhdessä, mutta nykyisin olen iloinen sekakäyttäjä. Ja koska Eurojackpot ei hyvästä yrityksestä huolimatta kohdalle osunut, käytän etenkin vartalon hoidossa edullisempaa markettikosmetiikkaa selektiivisen kosmetiikan sijaan. Kuten kuvastakin näkyy, vartalon hoidossa ykköstuotteita tällä hetkellä ovat No7 -tuotteet, mutta talven saavuttua on suunnitelmissa ottaa testaukseen apteekeissa myytävä erityisesti atooppiselle iholle suunniteltu hoitosarja.

Tällä kertaa kolmelle illalle jakaantuneedeen kaudenhoitorupeamaan kuului vartalon kuorintaa ja kosteutusta, jalkahoito ja pedikyyri, kasvojen kuorinta, naamio ja kosteutus sekä käsien hoito ja kynsien lakkaus. Hiusten tehohoitonaamion jätin tällä kertaa väliin, kun kuontalo sattuu vielä olemaan viime viikkoisen kampaamokäynnin jälkeen melko hyvässä kuosissa. Keväällä ostin naistenmessuilta tällaisen kummajaisen. Kuolleenmeren mineraaleihin perustuva kokovartalonkuorinta on osoittautunut äärimmäisen tehokkaaksi tuotteeksi. Purkista sipaistaan raemaista kuorintasuolaa iholle, hangataan, ja huuhdellaan vedellä, ja ihosta tulee todella silkinpehmeä. Onko kenelläkään teistä kokemusta tuotteesta? Messuemäntä kertoi tuotteita olevan jatkossa myynnissä mm. apteekeissa, mutta ainakin omalla käytölläni purkki on ollut niin riittoisa, ettei uutta ole tarvinnut vielä haeskella. Voin myös vinkata, että jopa höyläämisestä seuranneet sisäänpäin kääntyneet karvat tokenivat kertakuorinnalla. Ainoa miinuspuoli tuotteessa on melko voimakas (kylpylämäinen) tuoksu, eli ainakaan kovin hajusteherkille en uskaltaisi tuotetta suositella.

Toinen messututtavuus olikin sitten tämä netissä paljonkin keskustelua herättänyt luonnokosmetiikkasarja Lily Alexandra. Itse ostin tuotepaketin erittäin edullisesti, ja laskeskelin, että en olisi koko paketin hinnalla saanut edes puolikasta pulloa tavallisesti käyttämääni seerumia. Keskustelua on tuntunut herättävän sekä sarjan luonnonmukaisuus (mm. täällä), sekä se, että osalle käyttäjistä sarja on aiheuttanut voimakkaita iho-oireita. Minä olen ollut näistä autuaan tietämätön, kunnes tänään ryhdyin googlettelemaan tietoa siitä, onko sarja jo ehtinyt kauppoihin saakka, niinkuin konsulentti lupaili. Ilmeisesti iho-oireet on pääsääntöisesti ilmenneet henkilöillä, joiden kasvojen iho on aiemmin ollut huonossa kunnossa, mutta ainakaan minulla ei tuotteiden kanssa ole ollut mitään ongelmia. Ihanan simppeli ulkoasu ja tuoksuttomuus ovat lisäksi ehdotonta plussaa, ja seerumi on ollut niin hyvin kosteuttava, että olen jo keväästä saakka käyttänyt pelkästään sitä kasvojen päiväaikaiseen kosteutukseen. Yöksi olen laittanut sarjan 24h-voidetta sekä silmänympärysvoidetta. Kritiikkiä seuraa kyllä siitä, että myyjän mukaan voiteen ei pitänyt rullaantua meikkivoiteen alla, mutta muutaman kerran kokeiltuani totesin, ettei tuon 24h-voiteen päälle kyllä kannata meikkivoidetta yrittääkään. Eli vaikka sarja on muuten ollut hintaansa nähden loistava, taidan kuitenkin purnukoiden tyhjennyttyä palata Dermalogican ja Philosophyn käyttäjäksi.

Ja todetaanpa vielä, että kyllä on hoidetuilla kintuilla ollut paljon mukavampi läpsytellä menemään, ja taisi ne kasvotkin hieman kirkastua. Miten se onkin aina niin hankala ryhtyä tuumasta toimeen? Minkälaisia kauneudenhoitorutiineja teillä on?

Just another manic Monday

Six o'clock already
I was just in the middle of a dream
I was kissin' Valentino
By a crystal blue Italian stream
But I can't be late
'Cause then I guess I just won't get paid
These are the days
When you wish your bed was already made

Yllä oleva pätkä Banglesin Manic Mondaysta on viime viikkoina soinut päässä. Muulloinkin kuin maanantaisin.Kun työt ja tarha alkoivat, ei ole Sandylla ollut juuri vapaa-ajan vieton ongelmia. Aamukuudesta iltakymmeneen riittää touhua ja puuhaa, ja viikkoon mahtuu noin kolme tuntia omaa aikaa. Eli lauantain ja sunnuntain Jampan päiväunipätkät, olettaen, että en itse ole niin uuvahtanut, että nukahtaisin Jamppaa nukuttaessa myös.

Kuuden ja seitsemän välillä arkiaamuisin riittää hoppua, että saadaan sekä pikkuherra potalle, aamupalalle ja pukeisiin, sekä yön puoliksi valvonut äiti-ihminen edes jossain määrin sellaiseen kuosiin, että kehtaa lähteä töihin naamaansa näyttämään. Jampan keväiset uniongelmat ovat nimittäin palanneet. Ja yökahden ja viiden välillä valvotaan. Koko perhe.

    

Tarhan pihasta karautan puoli kahdeksan maissa töihin, jossa vierähtää päivästä riipuen viidestä kahdeksaan tuntiin. Noina viiden tunnin päivinä on ohjelmassa salitreeniä PT:n ohjauksessa ennen Jampan hakemista kotiin. Työni on sellaista, että parin kuukauden välein viikottain tehtävä tuntimäärä vaihtelee, ja tänä vuonna syksy alkaa pehmeällä laskulla, mikä mahdollisti kuntoprojektin aloittamisen. 

Iltapäivän tarhaanmenomatkalla hurautan lähikaupan kautta ja tarhaanpäästyäni käytän mitä tahansa viiden ja viidentoista minuutin väliltä siihen, että suostuttelen mieltään osoittavan pikkumiehen alas kiipeilytelineestä ja autoon... Kotona yleensä puretaan ensin uhmakiukkukohtausta noin puolen tunnin verran, ennenkuin päästään pikaruuanlaiton ja ruokailun kimppuun. Sen jälkeen sitten leikitään ja seurustellaan iltapesuihin ja nukuttamiseen saakka. Joka myös kestää jälleen puolesta tunnista tuntiin. Kun Jamppa on saateltu höyhensaarille, on aika pakata seuraavan päivän tarhareppu ja etsiä itselle ja tenavalle seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, sekä valmistaa ja pakata omat seuraavan päivän evääni. Kellon lähestyessä kymmentä kaadun sänkyyn ehtiäkseni edes hiukkasen nukahtaa ennen öisen härdellin alkamista. 

Tällaista täällä päässä. Eli jos joku on ihmetellyt blogin nykyisin melko hitaasti päivittyvää tahtia, niin tässäpä syy. Kaiholla muistelen viime syksyä, jolloin Jamppa meni kellontarkasti joka ilta seitsemältä (!) nukkumaan, ja nukkui läpi yön heräilemättä. Olipa silloin omaa aikaa harrastaa. Nyt tosiaan oma aika on niin kortilla, että kun miehen ehtiessä Jamppaa välillä leikittämään, piiloudun mielummin sohvannurkkaan hyvän kirjan kanssa, kuin istahdan koneelle. Ihmettelen usein monien muiden perheellisten bloggaajien ehtimistä ja jaksamista, etenkin kun heilläkin monella kumppanit on vuorotöissä. Koska tämä oma piskuinen blogini toimii kuitenkin vain harrastuspohjalta, eli kirjoittamisesta ei makseta, katson voivani välillä laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä ykkösprojektina on PT:n kanssa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Blogi päivittyy kuitenkin edelleen, tahdin vaan määrää meidän mörköjä ja kummituksia vastaan öisin taisteleva pikkumiehemme. Kaikinlaiset yöllisten örkkien karkotusvinkit otetaan riemuiten vastaan.

Kaunista syysviikonloppua toivotellen!