Onnittelut!

perjantai 30. toukokuuta 2014

Toivottelen jo tänään valmiiksi suuret onnittelut kevään tuoreille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille! Itsekin kipaisen vielä huomenna töissä hyvästelemässä oppilaat, ja tirautanpa varmaan taas muutaman kyyneleenkin, kun poikaset lentävät pesästään. Vaikka juhlasää ei tunnu suosivan, ei se ainakaan omien muistikuvien mukaan menoa juuri haitannut aikanaan. Omat synttärit tuli vietettyä eilen lentokentällä paluureissulla Helsingistä, mutta kyllä kelpasi, kun sai edeltävän illan viettää Metallicaa kuunnellen. Huomisen jälkeen edessä onkin sitten loma, jospa sitä sitten ehtisi langoille vähän tiuhempaan tahtiin.

IMG_3841.jpg

                                                   ONNITTELUT VALMISTUNEILLE!

Suursiivous - makuuhuone

tiistai 27. toukokuuta 2014

Minulla on paha tapa tehdä aina suurisuuntaisia suunitelmia ja aloittaa projekteja, jotka osoittutuvat sitten niin työlääksi, että meinaan kuukahtaa yrittämiseen jo ensi metreillä. Tällä kertaa päätin alkaneen kesäloman kunniaksi suursiivota koko huushollin, mutta tavoistani poiketen lupasin olla itselleni armollinen. En yritäkään viuhtoa koko kotia yhden tai kahden päivän aikana kuntoon, vaan asetin tavoitteeksi huone per päivä. Eilen aloittaessani projektia jopa ylitin tavoitteeni, kun sain suursiivottua sekä makuuhuoneen, että Jampan huoneen, mutta koska Jampan huonetta tulikin tuossa muutaman viikko takaperin esiteltyä, pistäydytään tänään makuuhuoneessa.
Meillähän vallitsee pääsääntöisesti vuoden ympäri sama mustan, valkoisen ja harmaan väriskaala koko kodissamme, mutta aina välillä innostun hetkellisesti lisäilemään hieman väriä. Yleensä nämä väri-innostukset menevät ohi muutamassa viikossa, mutta puleerauspäivän kunniaksi raikastin makuuhuonetta tällä kertaa hennon pastellisella roosalla. 
Ja ei. Meillä ei edelleenkään pedata sänkyä (paitsi jos tiedän, että vieraita on tulossa) eikä silitetä lakanoita... Tällaiselta täällä siis yleensä näyttää.

IMG_4039.jpg

Kartellin Gé-valaisin on muuten oikein mukava valaisin, mutta yritäpä pyyhkiä siitä pölyt...
Siivousvimmassani kannoin sängyn alta kaikki säilytyspussit ulos, joissa on jemmattu (muka) vierasvaraksi peittoja ja tyynyjä, ja totesin, että koska niitä ei ole tähän päivään mennessä vielä koskaan tarvittu, joutaa mokomat pölynkerääjät mennä. Vimmaisen imuroinnin (sisältäen verhot ja sängynkin) lisäksi ohjelmistoon kuului ikkunoiden pesu (tosin mies oli onneksi viime viikolla jo pessyt ne ulkoa), pölyjen pyyhkiminen ja tavaroiden karsiminen. Aamupäivä alkoi rattoisasti käymällä läpi makuuhuoneessa olevat vaatekappini, mutta koska niiden järjestelyyn kului aikaa viisi tuntia (!) ansaitsee vaatekappien uusi järjestys kenties ihan oman postauksensa.
Lakanoiden vaihdon ja uusien koristetyynynpäällisten jälkeen ilme on nyt tämä.

IMG_4093.jpg

IMG_4105.jpg

IMG_4110.jpg

Nuo ruusutyynyt jaksaa ihmetyttää avomiestä, joka on tottunut meidän yleensä graafiseempaan ilmeeseen. Myös Jampan naamataulu oli näkemisen arvoinen kun hän iltavilleissään kipusi sänkyymme. "Äiti, täällä on tällainen kukkatyyny!" tuumasi pikkuisäntä ja paiskasi röyhelötyynyt lattialle.Vähän ajan päästä Jamppakin lämpeni tyynyille ja pötkötteli niiden päällä tyytyväisenä lukemassa kirjojaan.
Sänkyä vastapäätä sijaitsevan senkin päällä on tv:n vieressä ollut muutama musta valokuvakehys kuvineen, mutta nyt laitoin nekin hetkeksi piiloon, ja toin tilalle pari tuikkukuppia samoissa hennon roosan ja valkoisen sävyissä. Isossa lasimaljakossa kasvaa oppilailtani jo kolme vuotta sitten lahjaksi saatu Onnenbambu, joka ihmeen kaupalla on selvinnyt hengissä näinkin kauan.

IMG_4086.jpg

Toisella puolella tv:n rumilusta luo iltaisin tunnelmavaloa Block-valaisin.

IMG_4128.jpg

Valaisimen vieressä sisustustikkaat toimittaa päiväpeiton säilyttimen virkaa. Olen haaveillut kesäksi ohutta vaalean harmaata pellavaista peitettä sängylle, joka olisi helppo viskata sänkyyn (ehkä jopa miehellä?), mutta kun sängyn koko on 180 x 200 ja korkeuttakin piisaa, ei mistään tahdo löytyä riittävän suuria peitteitä.

IMG_4134.jpg

Mitäs sanotte, menikö raikastusyritys metsään vai ei? Ensi viikolla olisi toiveissa saada vielä vaihdettua kevyet kesäverhot ikkunaan. Saattaapa siis olla, että uutta makkaripostausta on taas kohta luvassa.

ps. Casa di Sandy muuten hiljenee taas hetkeksi. Lähden nimittäin jälleen pikavisiitille Helsinkiin. Sonisphere festarit odottaa. 

Self-help

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Tiedättekö, että minä olen vallan hurahtanut kaikenlaisiin elämäntaidon oppaisiin. Kaikki taisi saada alkunsa ruokavalioremontista, joka alkoi vuosi sitten, mutta sittemmin olen lähtenyt etsimään kirjallisuudesta neuvoa muullekin elämän saralle. Tänään ajattelin vikata teille muillekin mielenkiintoista luettavaa, jos vaikka kesälomalla sattuisi olemaan ylimääräistä aikaa tuhottavaksi.

IMG_3849.jpg

Ensimmäisenä lähdin kirjastosta hakemaan psykologi  Robert E. Leahyn teosta Älä huoli. Tätä opusta minulle suositteli osteopaattini, jolla on fysiikan hoidon ohessa tapana pyrkiä aina hiukkasen huolehtimaan myös asiakkaan psyykkisestä hyvinvoinnista. Olen kulkenut samalla osteopaatilla jo vuosikausia, ja hän on oppinut hyvin tuntemaan mielenliikkeeni, ja tietää kyllä, millaiseen murehtimiseen täydellisyydentavoittelija minussa aina sortuu. Kirjassaan Leah kertoo usean meistä potevan ns. yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, eli ns. entä jos-sairautta ja tarjoaa seitsenaskelista ohjelmaa, jonka avulla me kaikista asioista liikaa huolta kantavat voisimme vapautua vanhoista toimintavoistamme. Opuksen lukeminen on vielä toistaiseksi selailuvaiheessa, mutta toivossa on hyvä elää, että kesän lopussa täälläkin koneen takana istuskelisi hieman vähemmän huolestunut bloggaaja.
Rubinin Onnellisuusprojektin, ja Chapmanin Rakkauden kielen bongasin iki-ihanan Monan vinkistä myös lukulistalleni, ja Onnelllisuusprojekti onkin antanut minulle jo melkoisia oivalluksia omaankin elämääni. Kollegani, joka on minun tavoin melkoinen pessimisti realisti naureskeli työmatkalla kirjalleni, ja sanoi uskovansa vasta kun näkee, että pelkästään kirjaa lukemalla voisi(n) muuttua onnellisemmaksi ja iloisemmaksi. Kenpä tietää, mutta ainakin muutamia oppeja ajattelin Rubenilta pihistää käyttööni. Rakkauden kieli puolestaan käsittelee parisuhdetta, joka tällaisen ruuhkavuosissaan kiitävän ihmisen elämässä tuppaa helposti jäämään vähemmällle huomiolle.

IMG_3862.jpg

Samalle huuhaa-osastolle taisi kollega niputtaa seuraavan teoksen, jota olen jo hartaasti opiskellutkin, Välilevyn pullistuman, ja erinäisten polvi- ja nilkkavammojen vuoksi kuljen osteopaatin ohessa myös hierojalla, joka on erikoistunut käsittelemään kehon heijastealueita. Uskomatonta onkin, miten vaikka jalkapohjasta painelemalla kieroon vääntyvä lantioni suoristuu ja selkäkivut helpottuvat. Olenkin jo pitkään etsiskellyt, missä voisi itse päästä opiskeleman vyöhyketerapiaa, mutta koska en moista opinahjoa olen vielä onnistunut löytämään, päätin aloittaa opiskelun kirjallisuuden pohjalta. Vinkatkaahan, jos teillä on kenelläkään tietoa asiasta.

IMG_3859.jpg

Viimeisimmät kirjat käsittelevätkin sitten ravintoa. Kirjailija Kaisa Jaakkola tuli minulle tutuksi liityttyäni keväällä ilmaiseen Taikinasta Teräkseksi nettivalmennukseen, jonka järjestäjänä toimi kyseisen kirjoittajan Optimal Performance yritys. Hormonidieetti ja Hormonitasapaino sisältävät vaihtoehtoista ravintotietoutta ilman liikaa punnitsemista ja nipottamista ja maalaisjärkeä soveltaen. Teoksissa käsitellään äärimmäisen laajasti hormonitoimintamme vaikutuksia eri alueisiin, kuten esimerkiksi uneen ja jaksamiseen, ja kerrotaan, miten ravitsemuksella voi näihin vaikuttaa.Paksut teokset on myös jaoteltu selkeästi, joten kukanenkin voi halutessaan poimia helposti lähinnä itseään olevat asiat luettavaksi.

IMG_3852.jpg

Onko teillä tapana lueskella itsehoito-oppaita? Laittakaahan vinkkiä tulemaan, jos olette löytäneet samankaltaisia mainioita kirjoja, jotka minunkin pitäisi lisätä lukulistalleni.

Työmatkalla

tiistai 20. toukokuuta 2014

IMG_3298.jpg

Heipähei! Hengissä ollaan radiohiljaisuudesta huolimatta. Olen vaan tällä hetkellä työmatkalla Helsingissä ja kunnon kamera tietokoneesta puhumattakaan on tietysti kotona. Saas nähdä miten perheen miehillä arki luonnistuu kotosalla vielä pari päivää keskenään. Tänään ollaan nautittu auringonpaisteisesta Korkeasaaresta ja huomenna olisi tarkoitus ehtiä pienenä vapaahetkenä käydä ainakin Granitissa piipahtamassa. Palaillaan tarkemmin juttuun kunhan välineenä on jokin IPadia parempi kirjoitusvempele. Aurinkoista viikkoa kaikille!

Laatuaikaa

perjantai 16. toukokuuta 2014

Perjantai! Vaikka edelliseen postaukseen viitaten vietetään meillä viikonloppuisinkin varsin säntillistä elämää ja herätään kukonlaulun aikaan, on se perjantai silti perjantai. Kun tietää, että voi tarpeen tullen kömpiä seuraavana päivänä Jampan kanssa peiton alle päiväunille, jos aamu sattuu alkamaan liian aikaisin. Lauantaina ei myöskään yleensä tule koskaan tehtyä töitä, vaikka rästihommia joskus viikonlopulle sattuisi jäämäänkin.Perjantai on myös herkkupäivä. Kun perheen miesväki on saatu nukkumaan (tai katsomaan yläkerran töllöttimestä jääkiekkoa) saa viettää laatuaikaa aivan keskenään. Jos vaikka pistäisi pyörimään alkuviikon aikana boksille kertyneet hömppäohjelmat ja nostaisi villasukat kohti kattoa.
IMG_3485.jpg
IMG_3502.jpg
IMG_3512.jpg
IMG_3505.jpg
IMG_3510.jpg
Mukavaa viikonlopun alkua!

Nukkumattia etsimässä - taaperon unikoulu

torstai 15. toukokuuta 2014

Kovasti teki mieli kirjoittaa otsikoksi Unihiekkaa etsimässä, mutta koska sen niminen aihetta käsittelevä kirja on jo olemassa, katsoin paremmaksi jättää kyseinen otsikko rauhaan. Minun turinoillani kun ei ole mitään tekemistä opuksen kanssa. Lupasin kuitenkin eräälle lukijalleni valottaa hieman meidän perheen unikoulukokemuksia, joista aiemmin olen ohimennen maininnut. Kun viime vuoden puolella itse yritin epätoivoisesti netistä etsiä tietoa aiheesta, vedin vesiperän. Ainoat taaperon uniaiheita käsittelevät tekstit olivat englanninkielisiä, eikä ainakaan minun etsintäni tuottanut tuolloin tulokseksi kotimaisia kirjoituksia yli kaksivuotiaan lapsen unikoulusta. Vauvojen unikouluistahan sen sijaan löytyy paljonkin artkkeleja.
IMG_2824.jpg
Pienenä Jamppa oli mainio nukkuja. Jo varhain kolmen kuukauden iästä lähtien hän ilmaisi melkoisen selvästi tahtonsa mennä nukkumaan iltaisin seitsemän aikoihin, ja muutaman viikon tassuttelun (jos termi tassuttelu ei ole tuttu, googlaamalla selviää) jälkeen hän oppi nukahtamaan itsekseen. Yösyönnit harvenivat tasaiseen tahitiin, ja noin seitsenkuisesta lähtien yöt pärjättiin jo kokonaan syömättä. Varhainen lintuhan Jamppa on sen sijaan ollut aina, ja jo syntymästä saakka aamu on yleensä alkanut meidän perheessä viideltä.
IMG_0121.jpg
Kuinka helppoa se elämä näin jälkikäteen ajateltuna olikaan vielä vuosi sitten, kun Jamppa vain saateltiin seitsemältä sänkyyn, sanottiin hyvää yötä, ja sinne hän uinahti uninalleaan silitellen. Edes kylään saapuneiden vieraiden äänet ei hänen untansa silloin hätkähdyttäneet.
IMG_8704.jpg
Vaikeudet alkoivat viime syksynä sirrettyämme Jampan nukkumaan tavalliseen lastensänkyyn. Iltaiset ja yölliset sängystä karkailut alkoivat heti. Olen jälkikäten miettinyt, mitä muuta Jampan elämässä oli meneillään, kun univaikeudet alkoivat, mutta kun pieni lapsi ei osaa vielä tuntojaan sanoittaa, jää vain arvailujen varaan, oliko se sitten tarhan Halloween juhlien kummitusluola vai mikä, mistä yölliset kohtaukset saivat alkunsa. Aluksi nukahtaminen alkoi tuottaa vaikeuksia. Jamppa nyyhkytti ja roikkui hihassa kiinni, ja vaati "Äiti veereen!" (viereen). Oltiin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen tilanteessa, jossa Jamppa piti alkaa nukuttamaan vieressä maaten. Ajattelin silloin tilanteen olevan pian ohimenevää, olinhan saanut lukea, että kahden ikävuoden paikkeilla tällainen käyttäytyminen on lapsilla yleistä. Pian tämän jälkeen alkoi yöllinen hulinointi. Viimeistään kahdelta yöllä Jamppa ryntäsi huoneestaan ulos yläkerran aulaamme, huusi, karjui, räpsytteli valoja, vaati meitä heräämään ja lähtemään alakertaan. Mikään mahti maailmassa ei saanut Jamppaa nukahtamaan uudelleen, vaan kerta toisensa jälkeen saateltuamme hänet takaisin sänkyynsä hän palasi jatkamaan touhujaan. Edes kutsu vanhempien sänkyyn ei auttanut, vaan moinen yritys nosti entistä suuremmat vastalauseet. Joinakin öinä olimme niin kuoleman väsyneitä, että painoimme vaan tyynyä korvillemme ja havahduimme jossain vaiheessa siihen, että öinen matkamies oli sammahtanut aulan matolle.
IMG_9853.jpg
Tilanne jatkui. Ja jatkui. Ja jatkui. Kun valvomista oli jatkunut nelisen kuukautta, olimme kertakaikkisen puhki. Kumpikaan ei ollut neljään kuukauteen nukkunut yhtään kokonaista yötä, sillä pakeneminen alakerran vierashuoneeseen ei auttanut mekkaloinnin kantautuessa sinnekin. Aamulla ajelin moottoritietä töihin ja perillä havahduin ihmettelemään, kuinka olen sinne päässyt. Matkasta ei ollut mitään muistikuvia. Töissä puhuin mitä sattuu, unohtelin jatkuvasti asioita enkä jaksanut osallistua enää edes kahvipöytäkeskusteluihin. Epätoivoisena olin jo valmis kokeilemaan kuulemaani sairaalaunikoulua. Mies vastusti ajatusta, mutta lopulta erään katastrofaalisen yön jälkeen soitimme neuvolaan. Neuvolasta kotiin vierailemaan tullut unikoulutyöntekijä oli kyllä hyvin empaattinen, mutta samalla kertoi, että täällä meilläpäin unikoulun yläikäraja on kaksi vuotta. Jamppa oli jo liian vanha heidän tiloihinsa. Saimme kuitenkin neuvoja. Samoja neuvoja, mitä oli niiltä englanninkielisiltä sivuilta löytänyt, mutta mistä mies ei ollut aiemmin ollut vakuuttunut.
Johdonmukaisuus ennen kaikkea. Kun unikoulua ryhdytään pitämään kotona, pitää kaikessa toiminnassa olla niin johdonmukainen kun pystyy. Poikkeuksia ei saa tehdä, vaan joka ikinen yö tulee toimia samalla tavalla. Myös iltarutiinit tulee toistaa samanlaisina joka ilta. Paras ratkaisu olisi, jos unikouluttajaksi saataisiin muu henkilö kuin vanhempi, joille lapsi vielä helpommin osoittaa mieltään. Esimerkiksi isovanhemmat olisivat hyvä vaihtoehto. Meillä tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista. Seuraavaksi paras henkilö on sitten isä. Unikouluttaja kertoi, että kun jompikumpi vanhemmista ryhtyy unikouluttajaksi, ei vanhempaa kannata kesken kaiken vaihtaa. Paitsi silloin, jos toisella ei kertakaikkiaan enää pinna tai voimavarat riitä. Niinpä meillä sitten mies uhrasi talvilomansa Jampan unikoululle. Lapsi on ohjeistuksen mukaan palautettava sänkyynsä heti kun hän sieltä nousee, puhumatta mitään, mahdollisimman eleettömästi ja tehtävä se niin monta kertaa ja niin kauan, kuin sängystä ylös noustaan. Meillä se tarkoitti parhaillaan kolmen tunnin kantamisrupeamaa yötä kohden. Noin viikon päästä alkoi kuitenkin tapahtumaan muutosta. Jamppa saattoi vielä nousta ylös, ja varovasti hipsiä kurkkaamaan makuuhuoneen ovesta, mutta heti, jos mies ryhtyi nousemaan ylös sängystä, Jamppa kääntyikin ympäri ja kipitti itse takaisin sänkyynsä.Kun muutaman viikon jälkeen meillä nukuttiin ensimmäiset kokonaiset yöt, tuntui kuin olisi herännyt prinsessa ruususen satavuotiaasta unesta. Pikkuhiljaa voimatkin alkoivat palailemaan, tiedän taas aamulla missä autoilen, ja pystyn nauramaan muiden mukana kahvitauoilla.
Tottahan toki takapakkiakin on taas tullut. Jampan sairastellessa taannoin hän alkoi taas vaatia nukuttamista, ja siinä kierteessä ollaan taas. Kuitenkin tunti iltaisin sängyn laidalla tuntuu tällä hetkellä pieneltä verrattuna kevättalviseen painajaiseemme. Edelleen Jamppa heräilee öisin ainakin kerran, mutta yleensä ei enää tule vaatimaan koko perheen ylösnousemista. Aamulla (varhain) saamme nykyään herätä hyväntuuliseen "Äiti! Isi! Herätys" On aamu!" hihkuntaan, joten olemme saaneet huomata parantuneiden yöunien vaikuttaneen myös Jampan jaksamiseen. Jännityksellä odotan, miten pian koittava pitkä kesäloma tulee vaikuttamaan Jampan rytmeihin ja nukkumiseen. Tarkoitus on toki edelleen pitää kiinni samoista rutiineista ja aikatauluista kuin talvellakin. Samana toistuvat päivärytmit ja hoitotoimet kun unikouluttajankin mukaan tukevat parempaa nukkumista.
Japin%20huone.jpg

Tiedän kaiken lastenkasvatukseen liittyvän herättävän monelaisia tunteita eri ihmisissä, ja kaikilla on varmasti se oma oikea kokemus siitä, kuinka lasten kanssa toimitaan. Siksi tämä kirjoitus ei olekaan mikään ohje kenellekään, kuinka pitäisi toimia, vaan yhden väsymyksen pohjalla käyneen perheen tarina. Toivottavasti en kirjoituksellani loukannut kenenkään katsomusta näistä asioista, unikoulu kun jo sanana saattaa herättää pahennusta joissakin. Jos kuitenkin haluat asiasta jotain kysyä, laita toki viestiä kommenttilaatikkoon, niin yritän vastailla parhaani mukaan.

Parempien unien puolesta.

Sisustusale - vinkkejä lastenhuoneeseen

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Heipä hei kaikki! Oletteko huomanneet, että nyt olisi tilaisuus hankkia designia edullisempaa hintaan? Kaikki, jotka sisustamista harrastavat, lienevät huomanneet, että design-tuotteita saa hyvin harvoin mistään alennuksella. Nyt olisi kuitenkin mahdollisuus säästää ihan kunnolla, kun Stockmannilla on meneillään kampanja, jossa kaikki kodin tuotteet ovat -20% alennuksessa. Itselläni on ollut tapana aina odotella näitä kampanjoita, kun suunnitteilla on ollut jokin isompi hankinta, sillä kalliimmissa tuotteissahan tuollainen alennusprosentti jo tuntuu. Lisäksi tulee usein ostettua valmiiksi jo syntymäpäivä- ja jopa joululahjoja, kun niitä kerrankin edullisemmin saa. Nythän olisi myös oiva tilaisuus ostaa kevään ylioppilaille tai ammattiin valmistuville pieni lahja, tai kenties kesähäitään viettäville ystäville häälahja. 
Koska nukkumatti alkaa jo painaa päälle ja Stockmannin valikoimahan on vallan hengästyttävän laaja, keräilin tänä iltana kollaasiin lastenhuoneen sisustusvinkkejä. Katsotaan ehtisinko huomenna vielä palailla niiden muiden haaveiden pariin.

Mainokset_stokka.jpg

1. Muuramen Jolla-sänky on varsinainen ikiklassikko, jonka arvo säilyy vuodesta toiseen.
2. Finlaysonin pirteät Elefanttilakanat on ainakin meillä Jampan mieleen.
3. Feelis Helsinki Hattivatti valaisin olisi melko veikeä.
4. By Nord'in muikea Tiputyyny.
5. Magis Puppy dalmatialaisversiona olisi hellyttävä.
6. Design Letters mukeja  pikkusälän säilyttämiseen ja silmäniloksi.
7. Artekin Muumijakkarat piirustelupöydän ääreen.
8. Kartellin Componibili yöpöydäksi ja pikkusäilyttimeksi.
9. Fatboy Junior säkkituoli. suosittelisin lämpimästi tätä lastenhuoneeseen, meillä on Original versio, ja se on suuuuri.
10. String Pocket seinähylly.

Käykäähän kurkkaamassa Stockmannin sivuilla, mitä muita ihanuuksia teillä tarttuu silmiin.



(Postaus sisältää kaupallisia linkkejä. Kuvat lainattu Stockmann.com)

Gluteeniton kanapiirakka

tiistai 13. toukokuuta 2014

No niin. Nähdäänpä se nyt tämäkin päivä historiassa, että täysin kädetön kokkikolmonen jakaa täällä ruuanlaittovinkkejä. Minähän siis olen noin yleensä ottaen keittiöiden täystuho, joka on leiponut pullaa ilman hiivaa, mustikkapiirakkaa ilman leivinjauhetta ja polttanutpa jopa kerran keitetyt (!) kananmunat pohjaan... Välillä kuitenkin sokeakin kana löytää jyvän, joten ajattelin kertoa siitä teillekin. Siirryttyäni gluteenittomalle ruokavaliolle vajaa vuosi sitten tuli keittiöhommistani entistäkin haastavampia, mutta aina aika ajoin tulee testailtua miten vanhat reseptit taipuvat uuteen ruokavalioon sopiviksi. Joka kerralla lopputulema on aina hieman erilainen, kun sävellän aina keitoksiani sen mukaan, mitä kaapeista sattuu löytymään.
IMG_3929.jpg
Tällä kertaa kaapista sattui löytymään merkkipäiväänsä viettävä kananfilesuikalerasia, niin siitäpä sitten iltapalaa touhuamaan. Ja kas vain, vallan maistuva piirakkahan siitä sukeutuikin.
IMG_3937.jpg
Pohja
- reilu 100 gr sulatettua voita
-1/2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
-1/2 dl tattarijauhoa
-2dl gluteenitonta jauhoseosta
-1 tl psylliumia
-lorautus (alle 1/2 dl) kylmää vettä
Sekoita kuiva-aineet sulatettuun voihin. Voitele piirakkavuoka ja ripottele päälle gluteenitonta korppujauhoseosta. Levittele taikina kaapimella (...? nuolijalla? ... help me out here?) vuokaan. Kädet tai lusikka ei toimi, sillä gluteeniton taikina venyy ja vanuu, eikä asetu muuten millään.
Paista 225 asteisessa uunissa 13-15 min.

Täyte
- keltainen paprika
- 300 gr (hunajamarinoituja) kananfilesuikaleita
- puoli rasiaa Aurinkokuivatut Tomaatit-tuorejuustoa
- munamaito ( 2 munaa, 2 dl kevytruokakermaa, ripsaus suolaa ja valkopippuria)
- juustoraastetta
Sekoita tuorejuusto ruskistettujen kanojen kanssa ja hämmentele hetkinen. Levitä esipaistetun piirakkapohjan päälle pilkotut paprikan palat, kanatäyte sekä munamaito ja kuorruta komeus haluamallasi määrällä juustoraastetta. Minähän juuston rakastajana humpsautin koko 150 g pussillisen. Paista uunissa vielä 20 min.
IMG_3921.jpg
Palanpainikkeeksi heitin vielä samalla kaavalla (kaikki mikä viittä vaille itsestään jo loikki esille jääkaapista) surautetun smoothien. Tällä kertaa blenderiin päätyi kahden hengen satsiin 2 banaania, 1 avokado, ananasmehua, 1 1/2 prk maitorahkaa ja 1 dl mustikoita. Namskis.

Johan kelpaa lähteä mahan viereen pötköttelemään.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Tiedättekös, että minä olen ehkä maailman surkein hiustenlaittaja. Monet ovat sitä mieltä, että jos pitää pitkiä hiuksia, pitää myös jaksaa nähdä vaivaa laittaakseen niitä. Minä vaan arvostan nähtävästi liikaa unta. Jos aamulla pitää valita nukunko vartin pidempään, vai suoristanko/kiharranko hiukset, niin minähän valitsen ne muutamat lisäminuutit unta.Pääsääntöisesti viuhdon siis menemään töissä pikanutturassa, ponnarissa tai tukka hainhampailla kiinni sutaistuna. Kuitenkin aina kerran kuukaudessa minullakin on hyvä tukkapäivä, ja se päivähän on kampaajapäivä. Jonkun mielestä kampaajakäynti joka kuukausi voi tuntua liioittelulta, mutta kun hiusten väri on musta, ei kovin monen sentin tyvikasu vaan ole vaihtoehto. Mustassa kuontalossa kun tyvikasvu ei missään määrin ole trendikästä, niinkuin vaaleissa hiuksissa kasvava luonnollinen juuri on viime vuosina ollut.Onneksi minulla on oma luottokampaajani, joka vuodesta toiseen hoitaa ongelmani säntillisesti pois päiväjärjestyksestä.
IMG_3784.jpg
Tapasin Paulan ensimmäistä kertaa jo yli seitsemän vuotta sitten. Nuorempanahan värjäsin hiukseni itse, ja samalla kun tuli kokeiltua maan kaikki kotivärjäysvärit, tuli myös kokeiltua useampi puhdistusmenetelmä värjääntyneille kylpyhuoneen kaakeleille... Niinpä heti osa-aikatyöelämän aloitettuani siirryin kampaamoiden asiakkaaksi. Aluksi tietenkin opiskeluvuosinani kuljin siellä, missä kulloinkin edullisimmat hinnat sattuivat olemaan, ja samalla tapasin kirjavan kaartin kampaajia. Muutettuani edelliseen kotiimme tulin kerran varanneeksi ajan lähistöllä sijaitsemaan kampaamoon, ja hieman karvat pystyssä suuntasin sitten eka kertaa elämässäni "lähiökampaamoon". Onneksi suuntasin, sillä sieltä löysin Paulan. Heti ensimmäisistä kerroista totesin, että tähän penkkiin tulen jäämään. Kerrankin kampaaja, joka kuunteli asiakasta, ei visioinut omia villejä ajatuksiaan lopputuloksesta, ja jonka kanssa ei ole kertaakaan tarvinnut vääntää kättä siitä, paljonko se kaksi senttiä käytännössä on. Paulalla on myös ilmiömäinen kyky lukea jo korvieni asennosta olenko kulloisellakin kerralla juttutuulella, vai onko vaan parempi kantaa koko kampaamon sisustus- ja muotilehdet nenän eteen. Melkoisen tutuiksi tässä vuosien varrella olemmekin tulleet, ja on hassua, että tiedämme toistemme asioista varmaan enemmän, kuin osan kavereistamme.
IMG_3751.jpg
Kun Paula sittemmin muutti toimintansa Oulun keskustaan La Felicitá-liikkeeseen, minä muutin perässä. Ja edelleen käyn kerran kuukaudessa hänen tuolissaan tilaamassa normisetin. Mahtaisi koko kampaamon väki hämmästyä, kun joku kerta pyytäisinkin tekemään jotain muuta.
IMG_3757.jpg
La Felicitá on vast'ikään vuoden alussa muuttanut uusiin tiloihin Pakkahuoneenkadulle, ja uudet tilat on tosi viihtyisät.
IMG_3763.jpg
Usein myös tulee napattua hiustuotteet mukaan kampaamoreissulta, niin välttyy paremmin virheostoilta, kun voi luottaa ammattilaisen suositukseen juuri minun hiuksilleni sopivista tuotteista.
IMG_3748.jpg
Ja on se vaan myös melkoista luksusta, kun saa kokonaiset kaksi tuntia omassa rauhassa lueskella lehtiä ja selailla blogeja kahvin kera.
IMG_3759.jpg
Jos joskus päädytte La Felicitáan, käykääpä kurkkaamassa myös supertyylikäs musta wc-tila.
IMG_3773.jpg
Ja Paulan käsittelyn jälkeen taas kutrit kiiltää. Mikä siinä on, että silloinkin, kun itse joskus sitten oikein viitsii yrittää, niin lopputulos ei kuitenkaan koskaan näytä samalta kuin kampaajan jälkeen?
IMG_3778.jpg
Myös muu kampaamon väki on rennonrempsakkaa sakkia, ja nauru sekä hyväntuuliset jutut raikaa joka kerta. Käykäähän tutustumassa.
IMG_3782.jpg
Ps. Hyvä ja mukava kosmetologi on sen sijaan vielä hakusessa. Monessa paikassa olen kulkenut, mutta samanlaista vakisuhdetta en ole vielä onnistunut kenenkään kanssa kehittämään. Jos osaatte vinkata Oulun alueelta kohtuuhintaisia mutta laadukkaita kosmetologeja, niin kertokaahan toki.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Meillä aloiteltiin Äitienpäivän viettäminen jo eilen. Koska ravintoloiden gluteeniton tarjonta on ainakin täällä meilläpäin vielä melkoisen olematonta, oli mies kurvannut perjantaina töistä tullessaan leipomoon noutamaan minulle gluteenitonta Sacherkakkua. Myöskään Jamppa ei tietenkään malttanut odottaa tarhassa askartelemiensa äitienpäiväyllätysten kanssa sunnuntaihin, joten hänkin ojensi hienon lahjansa heti autosta astuttuani. Pitkin viikkoa hän onkin hihitellyt salaisuudestaan. Viikonlopun vietto alkoi siis astetta paremmissa iltapäiväkahvitunnelmissa.
IMG_3787.jpg
IMG_3790.jpg
IMG_3786.jpg
Kahvittelujen jälkeen tutkittiin yhdessä hienoa korttia.
IMG_3824.jpg
Ja polleana tenava esitteli myös lahjaansa.
IMG_3815.jpg
Sokerilla ja kimalteilla koristellusta purkista paljastui itseleivottuja keksejä. Ja tuossa paperirullassa oli keksien leivontaohje. Aika mainio lahjaidea.
IMG_3828.jpg
Tänään sitten sain mieheltä vielä kukkakimpun. Jamppa oli saanut valita värin.
Ja meidän Jamppahan tykkää... no pinkistä.
IMG_3841.jpg
Huomenna on ohjelmassa ravintolaruokailua koko suurperheen kesken. Suurperheen siksi, että mukaan lähtee oman äitini ja avomieheni äidin lisäksi myös siskoni perhe ja avomiehen siskon perhe. Täräytetään sitten oikein 14 hengen voimin äitienpäiväruokailemaan. Koska huomenna en varmaan linjoille ehdi, toivotellaan jo nyt siis..
IMG_3838.jpg


Ps. Ja jotta elämä ei kuulostaisi vallan liian ruusuiselta. kerrottakoon rehellisuuden nimissä, että olen tänään(kin) harkinnut noin kymmenen kertaa roudaavani koko tenavan johonkin osto- ja myyntiliikkeeseen. Meillä kun uhmaikä ei suinkaan ota laantuakseen, vaan joka päivä lentelee niin risut kuin männynkävytkin. Kiukkua, karjumista, lattialle heittäytymistä (myös kaupan...), tavaroiden heittelyä, vanhempien läpsimistä... you name it, we´ve got it. Kaikki kikkakolmoset ja uhmalapsen kasvatusvinkit otetaan riemuiten vastaan.

Ps 2. Olettehan huomanneet, että tuo Bloglovin linkki oikeassa sivupalkissa toimii vihdoin. Ainakin itse olen kokenut Bloglovinin helpoimmaksi tavaksi seurata blogeja, kun ei tarvitse käydä erikseen joka sivulla kurkkimassa onko tullut uusia päivityksiä. Käykäähän klikkailemassa.

torstai 8. toukokuuta 2014

Heipähei. Arvatkaapa miksi uudet postaukset ilmestyy nykyisin melko myöhään illalla? Jamppa on ottanut taas uuden vaihteen valvomisessaan, ja yö- ja aamu(yö)kukkumisten lisäksi ryhtynyt pitkittämään illalla nukahtamista mitä kekseliäimmin keinoin. 
Tänään ajattelin, että koska Casaan siirtymisen myötä on toivottavasti matkaan tarttunut uusiakin lukijoita, (jotka eivät välttämättä ole jaksaneet kahlata vanhoja tekstejä kuukausitolkulla taaksepäin) esitellä uudemman kerran Jampan, kohta 2,5v. valtakuntaa. (Ja Jamppahan on siis meidän minimiehen taiteilijanimi, ei suinkaan aito ja alkuperäinen.) Huoneessa ei ole kummempia muutoksia tapahtunut sitten isojen poikien sänkyyn siirtymisen, mutta ihan jo nurkan takana häämöttää aika, jolloin muumiteema taitaa saada kyytiä. Mutta jospa kuitenkin  pienen hetken ajan ainakin kuvittelisi Jampan olevan vielä  pieni..
IMG_3021.jpg
Jampan sänkynä toimii Muuramen Jolla. Sängyssähän herra tosin viihtyy vaihtelevasti, ja useimpina aamuina hänet löytää nukkumasta lattialta.
IMG_3002.jpg
Sängyn yläpuolella ja koko pitkän seinän verran jatkuvan viirinauhan askartelin raamiin.fi-verkkokaupan valmiista askartelupaketista. Printit kehyksissä on tilattu etsystä.
IMG_2979.jpg
Muunmuassa nämä kaikki kaverit pitää illalla kantaa sänkyyn, jotta uneenvaipumista voi edes harkita. Sitten kun myöhemmin käy kurkkaamassa, roikkuu Jamppa itse unissaan puoliksi sängyn ulkopuolella, kun kaiffarit on vieneet kaiken tilan.
IMG_2958.jpg
Kirjahyllyllä turvassa kovakouraiselta lukijalta ovat ne kirjat, joita tuli hamstrattua jo vuosia ennen Jampan syntymää, ja jotka eivät vielä oikein jaksa kiinnostaa.
IMG_2986.jpg
Ja lattialta kärrystä löytyy ne opukset, joita Jamppa lueskelee tällä hetkellä. Alakerrasta löytyy vielä iso laatikollinen lisää kirjoja (ikäänkuin eräät jo nuorena lukemiseen hurahtaneet yrittäisivät aivopestä jälkikasvuaan saman harrastuksen pariin).
IMG_2923.jpg
Jampan puuhapöytä on rakentunut vanhasta irtokannesta ja Bauhausin irtojaloista. Pöydän yllä roikkuvassa nailonnarussa roikkuu yleensä Jampan vaihtuva taidenäyttely. Lelukorit on HM Home-mallistoa, ja oikein toimivat.
IMG_2927.jpg
Pöydän yllä oleva Ikean hylly on osoittautunut oikein käytännölliseksi. Sinne voi nostella turvaan kaikennäköistä pikku sälää, niinkuin nyt muovailuvahoja, jotta Jamppa ei saa yöllä herättyään päähänsä niitä maistella. Tottahan on, että avohyllyt on helposti melko sekaisen näköiset, mutta eiköhän lapsenhuoneessa voi vähän elämä näkyäkin.
IMG_3024.jpg
Vastapäisellä seinällä sijaitsevan senkin sisään sen sijaan saa hyvin piilotettua ne loput leluvuoret. Senkin päällä oleva nallukka on tuotu silloin vielä masuvauvalle Jampalle Italian tuliaisina. Aakkos-, ja numeroprintit raamiin.fi

Tällaista Jampan valtakunnassa. Siivoatteko te muut muuten aina lelut ja leikit illan päätteeksi? Meillä on tapana kantaa lelut koreihin ja kaappeihin, kun jotenkin itsestä tuntuu, että jos ne siellä lattialla odottelisivat, niin vieläkös se enemmän innostaisi pikku leikkipyrähdyksiin yöllä. Otetaan muuten vastaan hyviä vinkkejä siitä, miten saataisiin tämänikäinen mukaan siivoiluun...